Sorsa- ja karhumetsällä

Viikon työrupeaman jälkeen voittaa metsässä käyskentely kaiken muun. Perjantaina meinasi tulla kiire, kun äkkäsin viime tingassa että kivääri oli jäänyt kohdistamatta raskaammalle luodille. Heti Ähtäriin saavuttuani kipaisinkin radalle kohdistamaan. Paikan päällä oli muitakin mehtämiehiä ja keskustelu kääntyikin hetimiten lauantai aamun karhujahtiin. Lupa karhujahtiin oli tullut kuluneen viikon aikana. Asiaa oli jännätty jo tovi, jotta jokohan se karhunkaatolupa vihdoinkin saataisiin Ähtäriinkin. Ja niinhän siinä kävi että lupa heltisi. Kohdistusammunnan suoritettuani kävin vielä nopsasti poikien kanssa saunomassa, jotta jaksaisi koko viikonlopun rymistellä eläinten perässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lauantai aamuna klo 4 piti olla Peränteen kylätalolla valmiina karhupassiin. Paikalle oli kerääntynyt porukkaa eri seuroista pitkin lähialueita. Kaiken kaikkiaan metsästäjiä taisi ensimmäisenä aamuna olla paikalla viitisenkymmentä. Miestä ja naista. Passitukset saatiin paikoilleen ripeästi vaikka passitettava alue oli melko suuri. Koirat lähtivät liikkeelle viiden maissa vanhoilta jäljiltä. Valitettavasti jäljet vanhenivat melko vauhdikkaasti ja jo liikaakin eivätkä koirat saaneet mesikämmenestä sen enempää vainua kuin näkö havaintoakaan. Se ei kuitenkaan passissa harmittanut, sillä ilma oli todella hieno ja repussa oli reilusti eväitä. Kymmenen maissa jahdin johtaja kutsui porukan makkaralle. Itse kuitenkin päätin suunnata kohti rapumertoja.

Poikien kanssa on pidetty muutamia rapumertoja läheisessä järvessä. Tänä kesänä on saanti ollut erittäin heikkoa. Tälläkin kertaa olivat merrat tyhjiä yhtä lukuun ottamatta. Nyt on sumpussa yhteensä 3 rapua. Eipä taideta tällä vauhdilla saada edes 10 rapua kokoon ennen kauden loppumista.

Illaksi piti tietenkin suunnistaa sorsalammelle. Erätoverin kosteikolla on kesän aikana vieraillut parhaimmillaa useita kymmeniä sorisa. Ja onpa siellä jopa pesinytkin muutamia sorsaperheitä. Odotukset olivat sen vuoksi korkealla. Saavuin paikalle viiden paikkeilla. Malttamaton kun olin, niin masennuin miltei välittömästi, sillä sen verran huonoa oli lento viiden ja yhdeksän välillä. Muutamia 3-5 sorsan ryhmiä liiteli yläpuolella, mutta joko ne olivat liian korkealla tai sitten ne pääsivät yllättämään metsän takaa. Vika oli tietenkin patruunoissa, sillä tuntui että ilmaan ei lähtenyt yhtään hauleja vaan vain pelkkää ääntä.

 

Muutamia sorbitseja saatiin tiputettua kuitenkin myös illansuussa. Noutajana Venna. 10 viikkoinen penikka on vielä täysin pentu, mutta on intoa puhkuen mukana metsällä. Jo aikaisemmin se oli toiminut hyvänä hakijana meidän ampumille kyyhkyille ja nyt se näytti kyntensä sorsan noutajana. Mikä vainu! Tästä tulee ensi syksyksi todella mahtava koira...kunhan sen saa herätettyä sylistä, johon se taas nukahti.

Kello tuli jo puoli kymmenen ja keskusteluissa sivuttiin eukon lämmittämää saunaa ja seuraavan viikon työvuoroja. Oltiin siis koko porukka miltei lähtötunnelmissa kun se tapahtui. Yhtäkkiä sorsia lensi ilmassa yhtenä ...letkana! Seuraava puolituntinen oli kiihkein metsästystapahtuma, jossa itse olen koskaan ollut mukana. Hämärä alkoi jo miltei voittamaan, kun heinurit alkoivat laskeutua lammelle. Siinä huudeltiin naapuriryhmille, kun eivät mienanneet huomata selän takaa yllättäviä sorsaparvia. Välillä huudettiin jo kaverilta lisää patruunoitakin. Samalla yritettiin myös painaa mieleen minne sorsat tippuivat. Patruunoita kului kovaa tahtia, mutta niin tippui sorsiakin. Meikäläiseltä loppuivat 70 milliset ja piti siirtyä magnumeihin. Tiputuksia tuli pienessä ajassa koko porukalle parinkymmenen hujakkeilla. Kaverin drillinki kävi erittäin tarkasti ja taisipa pumppuhaulikkokaverillakin tulla ainakin yksi dublee tilanne. Samaisesta 3 heinurin ryhmästä pääsin itsekin tiputtamaan yhden. Naapuripassista eräs haulikkomies täräytti heinurin parikin kertaa erittäin pitkälle. Kerran yksi tippui jopa miltei meidän syliin, jonka Venla tietenkin kipaisi hakemassa meille. Olipa kokemus!

 

Lento loppui kuin lehmän lento, jonka jälkeen keräännyttiin metsän reunaan ihmettelemään tapahtumaa. Kaikilla oli hyvä mieli ja sovittiin että koirien kanssa haetaan vielä löytymättömät sorsat heti kun aamu valkenee.

Tapahtumia oli yhdelle päivälle niin paljon, että heikompi mies olisi jo painunut pehkuihin. Olin kuitenkin sopinut kaverini kanssa että menisimme sunnuntai aamuksi passiin läheiselle lammelle. Kävin hakemassa vähän lisää vaatetusta kotosalta sekä hieman lisää evästä. Sitten otimme kuvat mukaan ja lompsimme lammen rannassa olevalle laavulle. Kävimme asettamassa kuvat viimeisimpien vinkkien mukaisesti niin että sorsille jäisi mukava laskutumisura laavua kohden. Kuvien asettamisen jälkeen kello oli kahden tietämissä. Metsä oli aivan hiljainen. Paistoimme pikaisesti vielä makkarat ja tarinoimme päivän tapahtumista. Vaikka ilma viileni nopeasti tuli uni silmään vielä nopeammin. Taisinpa siinä muutaman kerran oikein komeasti kornatakin, kunnes kaverini herätti minut toteamalla että kello oli jo vartin yli neljä.

Nousin jakkaralle kytistelemään sorsia, mutta se osoittautui urhaksi touhuksi. Meinasin jo nuokahtaa jakkaralle, kun kaverini huomautti, että lammen toisella puolella on hirvi. En ensin nähnyt hirvelä laisinkaan, mutta sitten se tuli kokonaan näkyviin metsän suojasta lammen rantaan.

 

Hirvi oli yksinäinen lehmä, joka kiersi hitaasti lampea laavua kohden. Vaikka olimme täysin liikkumattomia (paria kuvan napsaisua lukuunottamatta), vaistosi hirvi varmasti jotain, sillä aina muutaman askeleen välein, se kääntyi toljottamaan suoraan meitä kohden. Näin jatkui ainakin puolen tunnin ajan. Ja kyllä on sanottava että oli se hienoa katseltavaa. Kuvassa näkyy ruokintalautta, sorsakuvat ja lammen takana metsän reunassa naaras hirvi.

Tultuaan jo melko lähelle laavua, päätti hirvi lopulta sukeltaa metsän suojaan. Jatkoimme sorsaparvien odottelua. Mutta turhaan. Seuraavaksi vuorossa olikin joutsenpariskunta.

 

Pariskunta piti lampea omanaa, sillä niin rohkeasti ne lähestyivät heti ruokintalauttaa. Vaikka nousin piilosta oikein kunnolla katsomaan joutsenia, niin ne vain purjehtivat elegantisti meidän sivuitse eivätkä välittäneet meistä laisinkaan.

Totesimme kahdeksan maissa, että taisi aamulento olla meidän osalta ohitse. Lähialueilta ei myöskään kuulunut juurikaan paukuttelua, muutamia yksittäisiä laukauksia lukuun ottamatta. Keräsimme kimpsut ja kampsut ja palasimme autoille. Otin kotiin tultuani parin tunnin nokoset ennen kuin nyljin 4 edellisenä iltana saamaani sorsaa pakkaseen. Niistä tulisi komia päivällinen seuraavaksi viikonlopuksi, kun Niilo täyttää viisi vuotta.

Olipa mahtava viikonloppu. Nyt pidetään hetken tauko metsästyksessä, kunnes päästään kytistämään kaurista ja peuraa.

Toivotan jahtionnea kaikille lukijoille!