Ähtäriin ja naapurikuntiin on haettu karhunpyyntilupaa jo useampana vuonna. Tänä syksynä se vihdoin saatiin, perusteena häirikkökarhujen vähentämisen tarve. Yhteislupa-alue käsitti 240 000 hehtaaria Alavudella, Lehtimäellä(osa), Soinissa, Töysässä ja Ähtärissä. Karhujahtiin osallistui 84 metsästäjää; joukossa oli myös kaksi naista. Metsästyksen ylijohtajana toimi luvan hakija Jari Pusaa. Kussakin riistanhoitoyhdistyksessä oli lisäksi aluejohtaja. Ähtärissä tätä tehtävää hoiti Hannu Viitanen, josta muutaman päivän metsästyksen jälkeen tuli myös karhunkaataja. Jahtiin valmistauduttiin huolellisesti. Metsästäjille jaettiin kirjalliset ohjeet ja heille pidettiin koulutustilaisuus Lehtimäellä pari päivää ennen jahtia.

Karhujahti aloitettiin lauantaina 20. elokuuta. Aamuneljältä metsästäjät kokoontuivat Peränteen kylätalolle, jossa joukko jaettiin ryhmiin. Aamun sarastaessa ryhmänjohtajat olivat jo saaneet passiketjunsa paikoilleen. Koirat pääsivät etsimään karhua, jonka tiedettiin liikkuneen viikolla kylän metsissä. Lauantaipäivän ajoissa ei otsoa kuitenkaan tavoitettu eikä tuoreita jälkiäkään nähty. Karhuilla on tapana liikkua laajoilla alueilla ja siirtyä nopeasti pitkien matkojen päähän

Jälkien haku ja metsästys jatkuivat seuraavina päivinä Myllymäen ja Niemiskylän maisemissa. Porukka pieneni nopeasti kun alkuinnostus laimeni ja työviikko alkoi; viikonlopun jälkeen karhuja jäljitti enää kymmenkunta aktiivia. Teitä lanattiin, jotta mahdolliset jäljet tulisivat paremmin näkyviin. Viikonloppuna oli saatu myös tieto kesäasukkaiden tekemästä karhuhavainnosta Kiviperällä. Alueen tienvarsille vedettiin naruja 30 cm:n korkeudelle maanpinnasta. Tiistaiaamuna 23.8. saatiin selville narujen katkeamisen ja jälkien perusteella kahden karhun olinpaikat. Niiden piiritykseen saatiin kootuksi yli 20 metsästäjän joukko Alavudelta, Soinista, Töysästä ja Ähtäristä. Metsästäjät jaettiin kahteen ryhmään, joita johtivat Jari Pusaa ja Hannu Viitanen.        

Aluksi laskettiin yksi koira irti etsimään karhua. Pian se alkoikin haukkua. Karhu pysyi hyvin paikallaan. Toinen koira lähetettiin haukkujalle kaveriksi. Haukkua jatkui yli kaksi tuntia ja kolmaskin koira kävi katsomassa karhua.

Hannu Viitanen seisoi yksin passissa metsäautotieltä erkanevalla pistolla. Haukku läheni hiljalleen. Hannu siirtyi leveän sähkölinjan reunaan saadakseen riittävän laajan ampumasektorin. Pian hän näki erauspennun menevän linjan yli pois alueelta noin 400 metrin päässä. Hannu koetti soittaa lisää miehiä paikalle. Matti Poti tuli pian pistolle kaveriksi. Miehet juoksivat erauspennun jäljille odottamaan, tuleeko toinenkin karhu samaa reittiä. Haukku lähestyi. Jälkeen päin selvisi, että koirat haukkuivat erauspennun jäljillä. Toinen karhu oli erkaantunut jäljiltä omille teilleen, mutta tuli kuitenkin hetken päästä näkyviin sähkölinjalle, lähestyen Hannun passipaikkaa.

Hannu ehti hyvin tunnistaa karhun nuoreksi urokseksi. Hän ilmoitti Matille sen tulosta viheltämällä. Karhu lähestyi Hannua ja sai hänestä vainun noin 30 metrin etäisyydellä. Se nousi kahdelle jalalle, jolloin Hannulla oli tilaisuus ampua kaikessa rauhassa. Karhu kaatui yhdellä päähän kohdistetulla laukauksella. Miehet lähestyivät varovasti karhua ja totesivat sen kuolleeksi. Armonlaukaus ammuttiin varmuuden vuoksi, jahtipäällikkö ja koiramiehet kutsuttiin paikalle.

Uroskarhu oli 2,5 vuoden ikäinen ja sen elopainoksi punnittiin 95 kg. Matti Eerikäinen huolehti saaliin nylkemisestä. Kuvia otettiin karhusta ja sen kaatajasta sekä koko pyyntijoukosta saaliin äärellä. Nahka, pääkallo ja siitinluu luovutettiin tavan mukaan ampujalle. Hannu päätti muokkauttaa taljan seinälle ripustettavaksi.

Karhu paloiteltiin ja lihat pakastettiin peijaisia varten Raitaperän Mäkihovissa. Herkullisen karhukeiton valmisti Hilkka Kolkkala Tuomarniemen keittiöllä. Peijaiset pidettiin Nuoramon metsästysseuran toimintakeskuksessa, Niemiskylän vanhalla koululla, perjantaina 9. syyskuuta. Hannu ja Annikki Viitanen isännöivät ja emännöivät tilaisuutta. Keitto maistui metsästäjille. Karhun lihaa arvottiin osallistujille myös kotiin vietäväksi keiton ja paistien muodossa.

Muutama karhulupa myönnettiin tänä vuonna eri puolille Pohjanmaata, jossa on saatu pitkään seurata sivusta muiden maakuntien karhujahteja. Pohjanmaan tämänvuotiset luvat hajautettiin tarkoituksella, jotta kokemusta kertyisi mahdollisimman laajalle alueelle. Karhukannan runsaudesta kertoo myös se että pohjanmaan karhuluvat käytettiin loppuun viikossa. Yhteistyö seurojen kesken on välttämätöntä ja se myös toimi tässä tapauksessa hyvin. Jatkossa tarvitaan kuitenkin vielä enemmän aktiiveja, koska karhunpyynti on kovaa työtä, jonka tulos ei synny helpolla.