Hirvenhaukkukoe Multialla

On joulukuun kolmas päivä. Pientä pakkasta ja maa on musta. Rappari – hirvihaukkukokeen päätuomari selvittelee sääntöjä, kokeen kulkua. Pimeä alkaa jo klo 16. Seuraavaksi arvotaan maastot. Saan Karhilan. Paikka on tässä lähellä.

On vielä  pimeää, joten ehdimme juoda kupin kahvia koepaikalla.

Irroitan Iivarin vitjasta klo 8.25. Koira lähtee etenemään rivakasti. Viikko tarhassa on tehnyt tehtävänsä. Haku etenee ”vastaseen” aina 1.5 km asti. Palailee hivenen matkaa ”myötäseen”. Etäisyys koiraan pysyy koko ajan reilussa kilometrissä. Koira nysvää Kalliolammen rannan tuntumassa. Seuraamme kännykän näyttöä herkeämättä, paikkatieto tulee minuutin välein.

Mitä hittoa? Nopeus nolla ja koira on keskellä lampea. Lammet ovat ohuessa jäässä, kestääkö jää koiraa vai joko se on uimasilla? Vielä lammessa, muutama minuutti ja koira etenee jo lammen ylittäneenä, jyrkässä rinteessä. Ja matka jatkuu ja jatkuu. Odottelen,  eikö jo haukku alkaisi. Ei ala ja kovin kummallisesti koira etenee. Siirrymme läheiselle töpräkkeelle kuulostelemaan. Ei vain haukku ala. Koira kiertää meitä 3 – 4 kilometrissä. Viiden kilometrin kohdalla kävelemme autolle ja juomme kahvit. Huono aloitus!

Koira on kulkenut ainakin 10 km matkan, kun lähden ryhmän kanssa autolla perään. Pysähtelemme, hätäisesti teiden ylityksien kohdalla tutkimme, löytyisikö jälkiä. Mursketta, jäätynyttä tienpintaa. Emme havaitse jälkiä. Kun matkaa koiraan on enää 1.5 km, koiran nopeus jämähtää nollaan. Pysähdymme, odottelemme alkaisiko haukku. Ei ala, lähdemme jälleen liikkeelle. Läheisessä risteyksessä heiluu punanuttuja, alan jo arvata.

"Elkää menkö", yksi heistä hoikkaa. "Ammuimme juuri hirveä, pienen kokoista." Vastaan, että taitaa olla minun koirani kaadolla tästä 750 metrin päässä. Yksi seuran edustajista esittäytyy ja lähdemme liikkelle. Ampuja setvii ampumapaikkaa, taitaapa jotain hoikatakkin. Me jatkamme matkaa. 113 metrin kohdalla koirasta haukku alkaa. Tais nousta ylös? Iivari kun ei hauku makuulle tai kuollutta. Odottelen ryhmätuomarin kanssa, kun seuran edustaja hippaa haukulle. Kohta kajahtaa armonlaaki. Hirvi on nurin ja se on vasa.

Iivari oli saatellut yksinäistä vasaa 12- 15 km. Vasa selitti kovin kummallisen etenemisen ja poukkoilun.

Jatkoimme vielä toisessa maastossa, mutta tuloksetta.

Haukkukoe päättyi kohdallani hakupisteisiin, 8 pistettä. Ei hirvityöskentelyä. Mutta olihan paikallinen hirviporukka avannut hirvestyskauden komeasti, vasapää edellä!