Ilvesjahtia Ähtärissä

Maanantai

12.12.2011

Kello 8.00 kokoontuu ilvesjahtiin osallistuivat innokkaat metsämiehet liesjärventien varteen, on vielä pimeää. Metsästyksenjohtaja määrää vielä muutamia miehiä tutkimaan alueen uudelleen ja varmistamaan että ilves on pysynyt motissa.

Kello 9.00 Seuraa käskynjako ja miehet määrätään passeihin. Alue on aika pieni noin kilometri kanttiinsa. Oma paikka on pellonreunan ja taimikon välinen metsäkannas noin 200 metriä halkaisijaltaan, valitsen paikan noin 50 metriä pellosta jossa on tosi tiuhaa puskikkoa.

Kello 10.15 maastossa olleet jäljestäjä ja koiramies toteavat että ilves ei ole enää motissa vaan on illan lumisateen turvin siirtynyt puronnotkosta tien toiselle puolen luultavasti koiranjälkiä myöten. Alkaa uusiin passeihin siirtyminen. Sillä aikaa koiramies ja jäljestäjä halkovat mottia pienemäksi. Saadaan selville että ilves jää sähkölinjan ja metsäautotien väliseen kolmioon noin 600 metriä kertaa 400 metriä kokoiseen alueeseen.

Uusi käskynjako vhf puhelimen välityksellä ja miehet sähkölinjalle passiin, metsäautotiellä passimiehien rintamasuunta vain kääntyy. Sovitaan myös että jäljestäjä lähtee puron notkoa ja koiramies hänen rinnallaan etelästä ja minut määrätään lähtemään pohjoisesta, pienen pellon reunasta jossa on erittäin tiuhaa taimikkoa. Siksi näin koska meidän tarkoitus on ajaa ilves liikkeelle pois tästä alueesta jossa eilen oli koirat polkeneet alueen täyteen jälkiä ja jäljestäminen oli mahdotonta.

Kello 11.15 maastossa olevat miehet keskustelevat vhf puhelimien välityksellä jälkihavainnoistaan, kenelläkään ei ollut havaintoa tuoreista jäljistä. Olin päässyt pellon toiseen päähän noin 50 metriä pellosta puron varteen kun huomasin tuoreet jäljet, nopeasti yritin selvittää olinko aivan varmasti löytänyt oikeat jäljet. Kyllä, pakko olla, aukea kohta eikä yhtään lunta jäljellä ja jäljen pohjakin oli pehmeä eikä jäinen. Ilmoitin havainnosta puhelimeen ja sanoin oletetun kulkusuunnan ja sitten vain jatkoin jäljestystä.

5 minuuttia myöhemmin kun yritän raahautua lumisen taimikonläpi kuuluu puhelimesta että ilves oli käynyt passihenkilön näköpiirissä ja palannut takaisin alueeseen. Puronvarsi joka on täynnä eilisiä ajojälkiä on minusta 30 metrin päässä, päätän mennä siihen passiin hetkeksi jos vaikka ilves tulisi eilisiä jälkiään takaisin. Otan aseen pois pussista ja enimmät lumet niskasta, näkyväisyys ei ole häävi puron näkee jos menee polvillen ja toiseen suuntaan näkee noin 25 metriä muuten on läpinäkemätöntä risukkoa.

Kyyristelen varovasti purolle ja toiseen suuntaan kun edessä vilahtaa jotain sitten ei näy mitään, nostan aseen varovasti olkapäätä vasten. Ei näy mitään, mihinkä se katosi? Sitten edessä alle kymmenenmetrin päässä on lumen maahan painama koivu kaarellaan, sen takana näkyy tupsukorvat, sitten selkää ja sitten jo pää.

Ilves katsoo minuun NYT tai se karkaa, tähtään lumisen puun läpi selkään ja laukaisen. Ilves kaatuu niille sijoilleen ottaa muutaman refleksin omaisenliikkeen ja sitten on hiljaista, olen kuitenkin kokoajan valmiina laukaisemaan uudelleen. Ilmoitan tapahtuneen tilanteen puhelimeen.

Seuraa passienpurku, kokoontuminen nuotiopaikalle Hirsimäkeen, tilanteen kertausta, valokuvausta, makkaran paistoa...

Kiitos kaikille jahtiin osallistuneille. Ilman teitä tämä ei olisi onnistunut!

Erityisesti Jari , Kari , Kaisa , Matti ja Teemu

Eräterveisin Henkka