14.1.2012 Peurajahti
Yöllä tuuli navakasti. Tehtyäni kylän lumityöt, ajoin kiireellä Kestinhoviin. Pojat olivat tekemässä lähtöä passiin, kun minä vasta saavuin Kestinhoviin. Ei muuta kuin menoksi. Maston maastoon…minä mukana.
Ajettiin rengastien päähän. Asko sanoi, että mene sinä tuonne Halla-ahon suuntaan. Tietysti minulla oli unohtunut siinä kiireessä ottaa sukset, puhumattakaan kartoista, mukaan. Ase sentään oli mukana. Lunta oli pirusti, polveen asti ja koirana, Askon lisäksi, vieras mäyriksen kanssa. Askon saattoon, kulkuun, olin oppinut jo luottamaan, mäyrikselle lunta oli auttamattomasti liikaa.
Peurat olivat käyneet syömässä ruokintapaikalla. Ei kun passit paikolleen. Minä lähdin katkaisemaan suntin. Tulipa vähän mentyä mutkille, umpisessa ilman suksia, mutta pianhan se reilu 500 metriä meni. Tulin suon takaiseen rinteeseen, kuumaakin tyrkkäsi, mutta ampumalinjat oli kolmeen suunaan. Ei hullumpaa, mutta kulku-uraani katsoessani, en ollut tyytyväinen. Kännykästäkin oli virta loppumassa. Hitto kun tuli tännekkin tultua, ajattelin, takaisinkin pitäisi kävellä. Kiikarin linssit olivat täynnä lunta, mutta se lähti helposti, koska lumi ei ollut sulanut kiinni kylmään linssiin. Siis odottamaan.
Peurat olivat lähteneet ruokintapaikalta ”väärään suuntaan”. Asko lähti koiramiehen kanssa koukkaamaan, kiertämään oliko peurat menneet vieraalle puolelle. Eivät olleet. Samaan aikaan oli Markku tullut pikkuajon toisen mäyriksen, siis kahdesta mäyriksestä vähemmän toimivan kanssa meidän lähtöpaikalle. Siis Markku aamullisten peuran jälkien perään, peurat olivat ringissä. Markku heitti mäyriksen autoon jarruttamasta kulkua ja jäljille. Täällä on makuut, joissa on lunta päällä. Hetken päästä uudet makuut ja sit tieto…nyt ne on liikkeellä. Olkaa tarkkoina.
Ei hetkeäkään, kun oikealta sivultani hyppäsi peuraemä ja vauhdilla. Minut huomattuaaan se loikkasi sivuun. Vasat tulivat perässä. Jälkimmäinen pysähtyi hetkeksi ja samalla laukaisin aseeni. Vasa putosi heti. Kiiruhdin pistämään, sillä en ollut kovin varma osumastani. Viimein pääsin kuittaamaan kaadon.
Jahkailin hetken kaatopaikalla, kunnes lähdin vetämään vasaa autolle päin. Mäyristä touhusivat kaadetun peuran jäljille. Piru kun on ojia ja lunta…vaatii miestä auttamaan koiraa ojan yli.
Hetken kuluttua Markku saapuu luokseni, onnittelut ja pikku selvittelyt jahdin kulusta. Hetken kuluttua saapuu muutakin porukkaa ja mäyris.
Liina kaulaan ja veto päälle. Seuran eka peura ajometsästämällä saa kyytiä tien varteen.
Jahtimajalla peuran siivous ja orteen. Kahvit, Asko on jo etsimässä jänön jälkiä.
Kauhu on ajamassa jänistä kun Keijon kanssa saavumme Varsamäkeen. Hukka, mutta ei aikaakaan kun Askon huuto kuuluu:"Täältä on mennyt." Kauhu jäljelle ja kohta ajo taas jatkuu. Minä syöksyn metsään, Markku ja Keijo jää tielle passiin.
Eikä aikaakaan, kun Keijo pääsee kuittaamaan jänön.
Päivä oli mennyt kivasti. Hannu oli onnistunut kaatamaan ketun kodan maastossa, mutta siitä oma tarinansa.
Välillä se lykästää :o)
