Kevät puuhasteluita

Lauantai 28.5.2011 - Henkka

No kevääseen ja alkukesää kuuluu erämiehille kalastus kuin hirvelle hirvikärpäset. Koiran evästarpeiksi ajattelin hiukan kalastella ja vähän vaikka itsellekin jos sopivaa saalista löytyisi ja löytyihän sitä savuahvenia ja reilu kolmekilonen hauki paistikalaksi. Siitä sitä soppa syntyi kun 60 kalaa ja 5 pussia makaroonia kiehutellaan tunnin paikat, ja sitten pakkaseen. Niillä eväillä pysyy neljältä mettäkoiralta nälkä taas hetken poissa eikä tarvii pelkkiä papuja pitkin kesää popsia.

 

 

Toisen riistapellon kylvin jo hyvissä ajoin 15.5 kauraa n.150kg/ha ja rehukaalia sekaan parikiloa. Toinen olis tarkoitus kylvää ennen juhannusta niin tulee eläimille ruokaa pitkin syksyä. Kyyhkysiä en ole unohtanu vaikka tämä ei mitään huippuseutua niiden suhteen olekkaan, olen vienyt herneitä riistapellolle ja on ne kelvanneet ja muutaman parin olen nähnytkin.(toivottavasti pesivät)
Riistakamerassa oli outo kulkija vapun aikoihin, mistä lie kulkeutun kettuhaaskan rippeille, vaikka niin taas talvella saatiin "kaikki" ketut alueelta taanaan...

 

 

PS. Työhommissa tuolla metsässä tarpoessa törmäsin koppelon pesään 13.5 oli 9 munaa ja pyyn pesän löysin tänään oli 7 munaa, hyvältä näyttää lintujen lisääntymispuuhat, jos vain ei tulis kovia sateita untuvikko aikaan ettei poikaset palellu.

Hyvää kesää toivottelee Henry

Satunnaisen metsästäjän mukana

Torstai 26.5.2011 - Satunnainen metsästäjä

Satunnainen metsästäjä (kalastaja), Kesän korvilla 2011

Satunnainen metsästäjä herää henkiin pitkän kevään jälkeen. Vedet on vapautuneet ja veri alkaa vetämään vesille. Kuhan kutu mielessä odotellaan vesien lämpötilan nousua, jotta pääsee taas kaislikkojen reunoja kiertämään. Mieleen tulee viime alkukesän uistelureissu, jossa 12cm Rapalan kuvatus ja 16kg punottu siima löysivät voittajansa. Satunnaisen metsästäjän mielestä jo väsytetty vonkale kun päätti venee vierestä ampaista venee alle, johon välineistö ei sitten enää taipunutkaan. Näkemättä jäi mikä vehkeet vei, mutta mieleen tapahtuma painui.

Vehkeistä puheen ollen sattui tässä muutama viikko sitten kalastuskauden alkureissu kohdentumaan saaristomerelle, Iniöön. Aurinkoinen kevätkeli saatteli porukan matkaan, joka taitettiin mantereelta pienellä HT-veneellä kohti saaritukikohtaa. Iniön aukko, monien pienveneilijöiden kauhu, oli tyyni ja matkaa taitettiin reippaasti kuomu alhaalla ja odotukset korkealla.

Perillä nopeasti heitettiin kamat mökkiin ja lähdettii "prutkulla" kalaan. Prutku on 2,2hp persiissä liitävä Terhin vajaa nelimetrinen vene. Kulkee yhtä nätisti pitkittäin kuin poikittain. Ensin laskettiin vajaa 700m2 verkkoa saaliin varmistamiseksi ja sitten lähdettiin heittelemään uistinta sopiviin poukamiin ja karikoille. Vehkeisiin päästään ihan just, hiukan pudempi aasinsilta vaan sattui tulemaan,  kaverin uistellessa lainavarusteilla irtosi avokelasta kampi joka tippui mereen.

Normaalissa tilanteessa kalastukset olisi kalastettu, mutta näkyvyys oli loistava, eikä vettäkään ollut kuin alle 1m, joten kampi saatiin kammettua merestä pienen kikkailun jälkeen. Toisella kaverilla oli avokelan kaaren kanssa ongelmia...heitettäessä saattoi kaari yhtäkkiä sulkeutui, joka johti kolmen upouuden, varta vasten merelle hankitun uistimen, kauniiseen,pitkään, pienen pätkää siimaa mukanaan vievään heittoon. Tälle hiukan naureskeltiin, mutta mieleen tuli itselläkin, että eipäs tuota ole tullut kelaa paljon huollettua.

Siitä sitten ajatus siirtyikin jo kohti tulevaa jahtikautta. Nyt alkaa kunnostuskausi sekä miehille, naisille että aseille. Syksyllä ei ole varaa huomata varusteiden olevan epäkunnossa.

Hauskaa kesää kaikille!    

Majavan jäljillä

Lauantai 30.4.2011

Terve !

Tapahtui tässä keväällä 2011. Hankikelit ja tosi hyvä hiihdellä. Siinä hiihdellessä jostain tuli mieleen hiihtää puronvarsia, joita metsästysalueellamme oli ihan mukavasti. Yhden puron jälkeen toinen ja sitten taas toinen ja sitten jo kartasta katsomaan missä seuraavana pakkasaamuna hiihtelisin.

Kuinka ollakkaan, törmään majavan jattämiin tuoreisiin syönnöksiin. Ja silloin se (taas) tapahtui, jahtiveret kuohahti. Olihan tässä jo pari viikkoa oltukin pois jahtirintamalta. Ketut oli ajatettu helmikuun loppuun mennessä ja viimeiset supinkoloset kierretty pariviikkoa sitten. Ja supien jäljestys se ei onnistu näillä hankikeleillä!

Majavapaisti ja majavalakki, siinäpä haastetta. Loppuviikko meni iltatuurissa töissä kuin tulisilla hiilillä, olisipa jo lauvantai-ilta ja pääsis jahtiin.

Lauvantaina illan suussa kotona varovainen maininta, että "Käyn vähän majavaa kyttäilemässä ja sauna voidaan laitella sitten myöhemmin kun tulen". Vastaus oli myönteinen, kuten aina (onneksi), vaikka jotain pientä mutinaa kuului, etteikö kuusi kuukautta kaikki vapaat ja viikonloput metsällä riitä.

Lumipuvut päälle ja vanha tuttu rihlakko matkassa lähtee taas onnellinen mies hiihtelemään noin kilometrin matkaa majavan syönnöspaikalle. Tuuli pyörii pahasti puron notkossa, johon passini suunnittelin. Ei auta, tähän on jäätävä. Purossa on kaksi avonaista kohtaa noin 70 metriä toisistaan ja välissä mutka jonka kärjestä näen molemmat sulapaikat.

Aika kuluu tunti, sitten jo toinen. Vähän jo hämärtää ja jalat puutuu.  Nousen seisomaan ja venyttelen ja juuri silloin näen majavan uivan toisessa sulapaikassa. Laskeudun hitaasti takaisin istumaan ja hapuilen asetta. Katselen kiikarin läpi majavaa, joka uiskentelee ja vetää suurella sieraimella ilmaa. Kumpa ei vain nyt tuuli pyörähtäisi. Majava ottaa selvästi ilmaa ja sukeltaa. Arvelen että se sukeltaa toiseen sulapaikkaan ja kiireesti käännyn ja asettelen penkin ja aseen toiseen suuntaan ja odotan ja odotan, kunnes takaa kuuluu rousketta. Näen sivusilmällä, että majava on nuossut jäälle ja syö jotain vihreeää juurta.

Yritän kääntyä niin varovasti kuin mahdollista ja silloin se tapahtuu. Tuuli puuskahtaa suoraan minusta majavaa päin, joka on jäällä ja alle 30 metriä minusta. Majava tekee soman pyörähdyksen ja kaikki on ohi. Oli jännää, mietin pimeässä, kun hiihtelen otsalampun valossa autolle ja kotiin, jossa sauna on jo taatusti lämmin.

Sunnuntai-ilta sama paikka. Joen reunalla ei havaintoa majavasta. Sää alkaa läpiämään ja hankikaan ei enää kestä.

Maanantaina on jo tosi lämmintä ja lumi sulaa, vaan majavaa ei näy. Tiistaina olen tuonut mukana tuoreita haapoja, jotka asettelen rantaan syötiksi. Touhusta tulee omasta mielestä niin paljon hälinää erämaapurolle, että lähden kotiin ja päätän tulla vasta torstaina jatkamaan pyyntiä.

Torstaina lumi on kastunut läpimäräksi, johon sukset uppoavat saappanvarren mitan ja paita alkaa kastua jo ennen tuttua passipaikkaa. Rannassa odottaa mieluisa yllätys. On haapa kelvannut masselle. Vaan joen ylityspä ei enää onnistu. Vettä virtaa niin runsaasti, että joudun etsimään uuden passin. Ilta etenee ja jo kuuluu joutsentenkin ääniä ja pikkulinnutkin vielä visertelevät ennen hämärää. Vaan ei kuulu majavaa. Ottiko tuo tosiaan noin nokkiin ihmisen hajusta ja kävi yli varovaiseksi? Pimeässä kahlaan taas autolle ja paita märkänä laahustan kotiin.

Lauvantaina oli taas tosi lämmin. Lumi oli sulanut ja päätin mennä ilman suksia majavapurolle. Jäät olivat lähteneet purosta ja vesi oli noussut, joten oli taas uuden passin haeskelu. Tuulensuunta huomioon ottaen, löysin hyvän passin aivan haapasyötin läheltä. Perse penkkiin ja istumaan. Tuskin olin kunnolla aseen paikkaa ehtinyt laittaa, kun näen majavan uivan joenmutkan takaa aivan kohti. "Täällä taas tavattiin", käy mielessä. Majava ui purossa puolelta toiselle ja näen sen sieraimet kiikarista. Ei kai taas! Ei se voi haistaa minua, kun se jää parinkymmen metrin päähän syötistä. JA SUKELTAA.

Aika kuluu... sitten vastarannalle nousee kuin aave majava vedestä. Pieni haapa oksa suussa ja saman tie alkaa rouskutus kuulua. Arvioin vielä tilannetta. Matkaa on noin 60 metriä ja majava on joenuomasta noin parimetriä kovalla maalla. Teen ratkaisun. Majava kääntyy minua päin, ristikko otsaan ja Baikal jyrähtää. Vedessä takaräpylä vielä lyö, kun olen majavan kohdalla, mutta tulviva joki on meidän välissä. Tilanne rauhoittuu, on hiljaista. Mielessä käy uintireissu, mutta onneksi muistan pienen saaren, joka halkaisee joen vähän ylempänä. Pian huomaan, että sekin on tulvassa ja molemmat saappaat vettä hyölskyen kiirehdin majavan luo. Vielä se oli läpsytellyt itsensä puolen metrin päähän uomasta viimeisillä voimillaan. Onneksi ei ollut pyörähtänyt jokeen! Takaisin tullessa kastuttiinkin jo polvia myöten purossa, ei tuntunut haittaavan.

Majava oli uros ja painoi 14,5 kg. Onneksi naaras jäi jatkamaan sukua ja tuottamaan uusia jahtihetkiä tulevaisuudessakin meille.

Lihat on pakkasessa ja nahka odottaa parkkuuta muiden talven pienpetojen turkkien kanssa. Ehkä näette joskus minulla majavalakin!

Eräterveisin

Henry

Lintujen ruokintapaikka

Torstai 10.3.2011 klo 13:02

Lintujen ruokintaa

Lintujako tässä sitten vain ruokitaankin? Missä ne peurat viipyy?

 

Ei tästä näin tule mitään :)

Viimeinen jahtiviikonloppu

Maanantai 28.2.2011 klo 22:25

Pupua etsimässä

Kauden 2010/2011 viimeinen jahtiviikonloppu saatiin käytyä lävitse inhimillisissä olosuhteissa. Koko viikon kestäneet noin -26 asteen pakkaskelit olivat jo vaivuttaneet osan metsästäjistä syyvään masennustilaan. Edes kyttäyskoppiin ei ollut asiaa. Sen vuoksi noin -5 asteen lämpitila otettiin vastaan iloisin tunnelmin.

Ensimmäinen asia oli tietenkin varustuksen läpikäynti. Tässä meitä opasti Tane, jonka tervatut lankut olisi "pitänyt vielä hioa", kuten hän itse asian toi esille. Suksia koetettiin vain kerran, mutta todettiin käyttökelvottomiksi. Koekaniinina meillä oli Juha, jonka ärräpäiden tulva jo ensimmäisellä 10 metrillä teki asian selväksi meille kaikille. Askon ja Markun suksi toimi paremmin. Mistä lie johtui? Osa veikkasi douppinkia, osa uutta työpaikkaa. Alla kuva kokoontumisesta.

 

 

Harmillisesti kuvassa ei näy allekirjoittaneen lisäksi Tinoa, joka myös oli mukana. Kertojalle kävi myös aamun sekoilussa niin että 12:set paukut unohtuivat asekaapin päälle. Onneksi Tane antoi 3 paukkua. Niistä olisi vielä hyötyä.

Aamu lähti mukavasti liikkeelle. Suon reunasta löydettiin aivan tuoreet jäljet, jonka perään koirat (Jasu ja Kauhu) piti laittaa. Kun koiria lähdettiin hakemaan autoilta, pomppasi jänö Markun ohitse tien toiselle puolelle metsään. Vanhassa 16 kaliiberin venäläisessä haulikossa ei ollut paukkua sisällä, joten pupu jatkoi matkaansa metsän suojaan. Markun luottoase, pumppuhaulikko, ei ollut mukana. Kuluttaa kuulemma enempi paukkuja. Mistä lie voisi johtua? Nyt olisi voinut olla sen hetki.

Seuraavat 4 tuntia kulutettiin itsepäisesti jahdaten tuota jo kerran nähtyä pupua. Pupu kuitenkin jallitteli koiria ja miehiä ja heitti sellaista lenkkiä että kohta jo kaikki olivat ihan sekaisin. Jänön pääsi kuitenkin näkemään vielä ainakin Asko. Se ei kuitenkaan selvinnyt miksi ruuti ei palanut, joten emme tiedä oliko vika miehessä vai aseessa.

Metsällä oli myös muita ryhmiä ja koska oltiin samalla kanavalla aika kului muiden jahtionnea kuunnellessa. Ainakin ketturyhmät taisivat jäädä tyhjin käsin, vaikka ainakin Erkin ja Hannun ääntä paljon kuultiinkin miehien passipaikkoja määräämässä.

Meidänkin ryhmä alkoi jo vaipua epätoivoon. Mukana oli vain tulitikkuja. Sen kuuluisan "jonkun" oli pitänyt opttaa klapeja mukaan. Jotenkin "se" oli sen kuitenkin jälleen kerran unohtanut. Eräällä tienpätkällä kävi sen verran kylmä tuuli, että osa porukasta jo luovutti. Markku ja Asko manailivat uskon puutetta. Koska mieliala oli kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla plussan puolella, päätettiin jahtia vielä jatkaa.

Siirtymistaipaleen aikana Markku huomasi jälleen jäniksen ja pääsi sitä myös hätyyttämään vanhalla venäläisellään. Liekö sitten vikaa miehessä vaiko aseessa (yllättävän usein vika on enemmän aseessa kuin miehessä, siis ainakin jälkipelissä), mutta pupu jatkoi edelleen matkaansa. Jänö saatiin uudestaan saarroksiin pienelle metsälämpäreelle suon keskellä. Homma alkoi olla niin sonotusti paketissa. Kun Markku vielä pääsi toisenkin kerran tinttaamaan pupua vanhalla venäläisellään, olivat kaikki varmoja että jänö kaatui. Kovan karjumisen ja ärräpäiden seasta saattoi VHF:n välityksellä saada kuitenkin melko selkeän kuvan tapahtuneesta. Jänö oli taas jallittanut vanhaa miestä!

Tässä vaiheessa osa porukasta meni autoihin lämmittelemään. Usko loppui. Vain Asko, Markku ja meikäläinen olivat enää jäljellä. Koirat pääsivät kuitenkin melko nopeasti pupun jäljille ja jahtia jatkettiin, vaikkakin pienemmällä porukalla. Asko pääsi näkemään jäniksen kun se meni "jostain 100 metrin päästä". Näinhän siis sanotaan aina silloin, kun ase jäi lataamatta tai varmistin jäi päälle ja tilanne meni jo ohi. Kyseessä on siis puhdas selitys.

Meikäläinen hytisteli tien poskessa, kun Asko huikkasi radioon, että kelkkauran kohdalla saattaisi olla sen verran kovaa lunta että se kantaisi jopa minut. Lähdin varovasti tepastelemaan pitkin kelkkauraa ja jäin lopulta seisoskelemaan keskelle yhtä suonsarkaa parin metsälämpäreen väliin. Pian jo näinkin Markun ja Askon hiihtelevän suolla minua kohti. Myös koirien haukunta lähestyi tasaista vauhtia. Asko ja Markku sanoivat puhelimeen että koirilla saattoi olla vielä yksi jänö hakusessa, sillä pupun jälkiä oli nähty kaksin kappalein. Eipä mennyt kuin pari minuuttia niin pupu näytti korviaan metsän siimeksestä ja tulos näkyy alla olevassa kuvassa. Benellissä oli Tanelta lainatut 3 paukkua, joista tällä kertaa tarvittiin vain yhtä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tosin, kylmässä seisoskelu nostatti lopulta kuumeen, jossa olen vielä kirjoitushetkelläkin.

 

 

 

 

Seuraavaa jahtitarinaa odotellessa.

Jänismetsällä

Keskiviikko 29.12.2010 - Markku

Jänisjahtia

Ennen joulua pidettiin rusakkojahtia Pitkälänperällä. Tanekin kerkis passiin. Ja heti ensimmäisessä ajossa tuli jänö kohalle ja laakista nurin. Kuvassa Juha,Tane Ja Jasu sekä tietenkin jänöjussi.

 

 

Nuolukiveä muuten käyttävät muutkin kun hirvet, kuten kuvasta näkee.

 

 

Tapanina saatiin kiuassuolta 2 jänistä Kauhulle. Molemmat ammuttiin vanhalla venäläisellä ykspiippusella haulikolla.

Toisena pävänä saatiin yksi jänis isoltasuolta Jasulle. Ammuin itse 2 kertaa ohi, Asko ampui kerran ohi ja Juha kaks kertaa ohi. Tino sai sitten tietenkin yhdellä laakilla, mutta sitten iltapäivällä ampu Tinokin toisesta ajosta pari kertaa hutiin.

 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

Täältä Pitkälänperältä

Riukulehdon majavat

Tiistai 28.12.2010 - Jukka

Riukulehdon majavat

Noissa maisemissa oli aluetta koluttu moneen kertaan hirvijahdin merkeissä. Ilmeisesti läheisen ”sinivalkoisen” rajan johdosta pieni nurkka Palolammesta lähtevän puron vartta oli jäänyt jotenkin katveeseen. Puronvarren ”lääkärien kytöä” oli usein passitettu, mutta passit olivat jääneet etäälle purosta. Niinpä tuli jonkinlaisena yllätyksenä joulun alla v. 2006 Riun isännän soitto puheenjohtajallemme YP:lle, että purossa asustavat majavat oli hävitettävä. Viereisen kydön kuusi-istutukset olivat vaarassa. Isäntä kertoi vielä lisäksi, että hänen viime käyntinsä padon purussa purolla, oli katkennut karhun aiheuttamaan meteliin.

          Minulla oli aikaa ja haluakin, joten sovimme YP:n kanssa ottavani asian hoitooni. Kävin tutustumiskäynnillä paikanpäällä ja yllätyksekseni lammesta alajuoksulle oli kaksikin isoa kekopesää 200 metrin matkalla. Kuusi-istutukset olivat laajalta alalta jo menetetty. Pato oli varsin vähäinen.  Se oli rantapenkassa olevan kiven aiheuttama luonnon ahtauma, jonka majavat olivat tukkineet muutamilla oksilla ja turpeilla.

         Joulun läheisyys teki sen, että itse pyynti siirtyi yli vuodenvaihteen. Matkan pituudesta johtuen pyyntipaikalle, päätin käyttää apuna myös rautapyyntiä. Kokemukseni majavan rautapyynnistä olivat vähäiset ja vuodenvaihteen pyhinä minulla oli aikaa hakea oppia kirjoitetusta tekstistä ko. pyyntimuotoon. Sellainen löytyi ja hyvä sellainen. Seuralle tilattiin kolmet pyyntiraudat. Niiden viritykseen tarvittiin oma kehittely, se veisi kuitenkin turhaa palstatilaa.

         Koko syksy ja alkutalvi olivat olleet harvinaisen leudot ja tammikuussa majavapuro oli vielä pääosin sulana. Ennen puron jäätymistä ehdin saada kokemusta rautapyynnistä kahden majavan verran, joista ensimmäinen oli vanha naaras. Myös kyttäämiseen käytin monet illat, mutta tuloksetta. Jäin odottamaan kevättä.

         Maaliskuu alkaa lämpimänä, lumipeite ohenee ja purokin aukeaa. Pidän iltojen hämäryydestä ja riistan odotuksen tuomasta jännityksestä. Eräs periaate oli selvä. Majava täytyy saada saaliiksi, eli mikään uivaan eläimeen ampuminen, edes rantapenkalle, ei tullut kysymykseen. Aseenani oli koettu metsäpyssyni – drillinki. Haulipiippujen lisäksi siinä oli 7x57 mm luotipiippu, vaikka karhunkaatoon. Karhu ei ole näyttäytynyt koko aikana. Majavat liikkuvat purolla, välillä penkallakin, eivät kuitenkaan etäämpänä maalla. Tuon paikalle haapapölliä houkutteeksi, eivät kelpaa.

         Kevään edetessä lampeen alkaa tulla rantaporeita ja puronsuun sula laajenee. Se tietää pyynnin vaikeutumista. Turvaan rautoihin ja saan kohta nuoren yksilön. Kookas majava, luultavasti pesueen uros sinnittelee vielä. Milloin minut on ilmaissut tuulen pyörteet, joskus oksan rasaus muuttaessani asentoa. Koittaa viimeinen päivä huhtikuuta, huomenna alkaisi rauhoitus.

         Tulen paikalle hyvissä ajoin. Hyvä ohje on ”mieluimmin tunti liian aikaisin kuin 5 minuuttia liian myöhään”.  Passaan ensin puronsuun laajennutta sulaa, jonne letonpintaa myöten käy majavan polku. Illansuussa kääntynyt tuuli pakottaa minut palaamaan puron toiselle puolen. Teen laajan lenkin metsän kautta ettei hajuni kantautuisi majavalle. Hetken odottelun jälkeen majava tulee pesältä ja poikkeuksellisesti se nyt lähtee tutkimaan tuomiani haapoja. Ristikko lavan taa, herkistin päälle ja laukauksen myötä Riukulehdon majavat siirtyvät muistoihin.

Satunnainen metsästäjä osa 1

Keskiviikko 17.11.2010 - Satunnainen metsästäjä

Tervehdys hyvät metsästystoverit!

Satunnainen metsästäjä ryhtyy tällä palstalla jatkossa ruotimaan miten syksyn hirvijahti on mennyt. Analyysit sekä koirien että miesten suorituksista tehdään erittäin subjektiivisten lasien läpi ja kaikki reklamaatiot voi osoittaa sivuston ylläpitäjälle.

Näin jahtiviikkoa odotellessa mieleeni tulee eräs syksyn metsästyspäivä, jolloin lähdimme liikenneonnettomuuden vuoksi orvoksi jäänyttä vasaparia laavun ympäristöstä jahtaamaan.

Edellisenä iltana oli vasojen emo testannut ruotsalaisen pellin kestävyyttä ja todennut sen liian vahvaksi. Onnettomuudessa loukkaantunut hirvilehmä lopetettiin kerhomme edustajan toimesta ojanpohjalle, jonne se oli kaatunut. Auton kuskille ei onneksi sattunut mitään.

Vasat oli aamulla paikannettu emon suoliläjän vierustalta ja olettamuksena oli etteivät ne kauaksi siitä liikkuisi. Passit jaettiin normaaliin demokraattiseen tapaan ja ryhmät lähtivät kohti heille osoitettuja paikkoja. Yhden ryhmän oli määrä katkaista linja laavun metsäautotieltä hakkuuaukion yli kohti viereistä suoaluetta. Matkalla passipaikoille vasat kuitenkin yllättäen seisoivat hakkuuaukon keskellä passimiesten edessä. Normaalien turvallisuussääntöjen vuoksi kenelläkään ei kuitenkaan ollut panokset aseissa ja osalla oli vielä aseet pussissa. Jokainen voi kuvitella sen häsellyksen määrää joka tilanteessa syntyi kun asepussit, hanskat, reput ja muu vastaava varusteisto alkoi lentelemään kun panoksia alettiin kiireessä esiin kaivamaan. Lähimmäksi onnistunutta riistalaukausta pääsi eräs passimies, jonka aseesta kuului vieno naksahdus liipaisinta painettaessa. Äänen aiheuttama paine ei kuitenkaan ollut riittävä säikäyttämään kumpaakaan vasaa hengiltä, joten metsien maratoonarit katosivat pusikkoon. Loppupäivän vasat juoksuttivat niin passimiehiä kuin koiraakin, mutta tähtäimiin niitä ei enää saatu.

Mitä näistä opimme? Monta vastaavaa onnettomuutta estetään metsästäjien suorittaman kannansäätelyn avulla ja parempi hiljainen naksahdus oikeassa paikassa kuin kova väärässä.

Terveisin,

Satunnainen metsästäjä

Akkainjahti

Torstai 11.11.2010 - Tuntematon metsästäjä

Akkainjahti on verraton mahdollisuus viettää päivä suomalaisessa metsäluonnossa rennossa seurassa omia tavoitteitaan toteuttaen liikunnan ilosta luonnon rauhasta ja ehkä jopa hirven kaadosta saaden tuntumaa.

Tänäkin syksynä meitä naisia kohdeltiin kuin ”kuningattaria”. Aamukahvilla aloitimme, päivällä oli valmiina maukas hirvenlihakeitto ja jälkiruokana täytekakkukahvit ja kahvin kera lopettelimme hirvestyspäivämme. Välillä kävelimme metsässä ajoketjuja muodostaen tasavertaisina ajomiehinä miesten kanssa.

Tällaisessa rehdissä miesporukassa syksyn harmaus ja uuvuttavuus kaikkoaa. Rohkaistukaa kaikki naiset viettämään joskus erilaista syksyn viikonlopun lauantaipäivää! Jos et halua kävellä, voit  nauttia hiljaisuudesta passissa istuen.

 

Ähtärissä 11.marraskuuta 2010

Kiitoksin Anna-Kaisa Rossi

Metsästyssyksy 2010

Torstai 21.10.2010 - Satunnainen metsästäjä

Metsästyssyksyn avaus

Metsästyssyksy 2010 avattiin 2.10.2010 Hyvösmäen laavulla. Melko syksyisissä merkeissä kausi avattiinkin. Vettä ja aurinkoa oli hyvässä suhteessa. Paikalle oli raahautunut melkoinen joukko iloisia erämiehiä. Onhan pitkän kevään ja talven jälkeen mukava jälleen tavata vanhoja tuttuja.

Torni siirtyy paikoilleen

Perjantai 1.10.2010 - Satunnainen metsästäjä

Torni - se liikkuu sittenkin

Kesällä 2010 rakennettiin uusi kyttäyskoppi. Matkalla oli useita mutkia, mutta perille päästiin.