Eräänä erä-päivänä 2011

Jahtiviikko, ja olen saanut ilokseni mahdollisuuden tulla katsomaan miten homma hoituu Ähtärin Urheilumetsästäjien toimesta. Ennen varsinaista jahtia, pääsin mukaan nauttimaan jahtiviikon antimista! Kyllä oli miehet hienot eväät keksineet, oli nimittäin sitä vähän parempaa hirvenlihaa (todella maukasta!) ja pottujen lisäksi fetasalaattia. Porukkaa oli paikalla tosi hyvin, eikä mikään ihme, sillä kaikki kehuivat sekä ruokaa että viiniä. Yllätysjälkiruokana oli karpaloita ja kinuskikastiketta, oi että oli hyvää!

No mennäänpä kuitenkin asiaan, eli itse jahtiin. Seuraavana aamuna porukkaa alkoi valua paikalle hyvissä ajoin, ja tarkoituksena oli lähteä katselemaan mitä metsästä saattaisi löytyä. Aamupäivän seisoskelin metsän laidassa valmiina valokuvaamaan kaiken mikä liikkui, mutta suurempia havaintoja emme kuitenkaan saaneet. Hirven jälkiä vaikutti olevan muutamia, ja päätettiin lounaan jälkeen kokeilla, josko sieltä hirvi löytyisi. Pääsin koiramiehen mukaan tutkimaan jälkiä (minä lähinnä tutkin saappaanjälkiä, jotta pysyisin edes niiden perässä), ja pian löysimmekin muutaman hirvenjäljen, vaikkakaan ne eivät vaikuttaneet kovin tuoreilta. Koira Iivari oli kuitenkin toista mieltä, sillä hetken kuluttua se paineli menemään kovaa vauhtia ja perään kuului laukaus. Pian radiossa jo kävi kuhina, että osumaan on tullut ja pienen etsiskelyn jälkeen löytyi nuori sarvipää könöllään. Halusin tottakai nähdä suolestuksen, ja koska emme olleet kuin n. 400 metrin päässä kaadosta, ei metsän kautta kulkeminen kestänyt kovinkaan kauaa. Hienosti työskennellyt Iivari oli otettu jo kiinni, ja saavuimme parahiksi kaatoryypylle. Ja sitten hommiin, minä etunenässä katsomassa miten hienosti suolestaminen käy.

Ja täytyy tietysti ottaa potretti (koko jahtiporukka ei ole kuvassa mukana), jossa vierailulla oleva nuori mäyräkoira on päässyt ottamaan hajuja ja tuntumaa sen näkökulmasta todella isoon eläimeen.

Kuvassa:Jukka , Tuomo, Yrjö, Antti, mäyräkoira, Markku, Janne, Tauno, Tapio ja Tapani.

Mielestäni metsästys on hieno harrastus, jossa voi yhdistää monta asiaa. Metsästys vaatii metsässä liikkumisen taitoa, luonnon ja eläinten tuntemusta, anatomian osaamista, ampumataitoa ja monta muuta asiaa, mutta mielestäni ennen kaikkea se edustaa ”erätoveruutta”. Luotetaan kaveriin, tehdään yhdessä ja ladataan mukavassa porukassa akkuja. Hirveä ei metsän keskeltä saa yksin pois, mutta porukalla homma hoituu alta aikayksikön.

Erätoveruuteen sain tutustua lisää illan syöminkien lomassa, sillä tunsin itseni erittäin tervetulleeksi ja pääsin kuulemaan hienoja tarinoita metsästyksestä ja toveruudesta. Parhaiten mieleen jäi uskomaton selviytymistarina tarina erään lääkärin linnunmetsästyksestä, mutta en paljasta siitä sen enempää.

Kiitos Ähtärin Urheilumetsästäjille ja toivotan hyvää jäljellä olevaa jahtikautta!

T: Kivi kädessä passiin